Olet keskellä arjen viestivirtaa. Ympäristöasiat nousevat mieleesi ehkä siinä vaiheessa, kun mietit, mihin jätelokeroon kirjekuoret kuuluvat.

"Digitaalisen median tuotteiden ja palvelujen tuotantoketju on monipolvinen ja ympäristövaikutukset loppukäyttäjälle suurimmaksi osaksi näkymättömiä", selvittää VTT:n tutkija Hanna Pihkola. Hän on ollut mukana VTT:n koordinoimassa Shaping markets for sustainability -tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin myös median ympäristövaikutuksia.

Vaikutukset muodostuvat neljää kautta: tuotteen ja laitteen elinkaaren aikana, sisällön tuotannossa, sisällön jakelussa sekä käyttövaiheessa. Laitteesta ja kuluttajan käyttötottumuksista riippuu, mikä vaihe kuormittaa eniten. Yksittäisen uutisen lukeminen ei maapalloa paljon hetkauta, mutta koska digitaalisen median käyttö ja laitteiden tuotanto lisääntyvät koko ajan hurjaa vauhtia, vuositasolla käyttäjäkohtaiset vaikutukset voivat nousta jo isommiksi.

Esimerkiksi digitaalisen kampanjan ympäristövaikutusten selvittämiseksi tarvitsemme elinkaariarviointia.

"Ensin kannattaisi purkaa tuotantoketju osiin ja selvittää, mitä kaikkea kampanjan suunnittelun ja tuottamisen aikana tehdään ja tapahtuu. Ketkä tekevät? Missä ja miten? On todennäköistä, että merkittävä osa vaikutuksista syntyy ihan samalla tavalla kuin muidenkin tuotteiden ja palvelujen kohdalla: toimistojen sähkön ja lämmön kulutuksesta ja energian tuotannosta, työtekijöiden työmatkoista ja kokouskäytännöistä. Vähentämällä viestintätoimiston sähkönkulutusta vähennetään myös siellä suunniteltujen kampanjoiden sähkönkulutusta. Tämä on myös se osa elinkaarta, josta yrityksen on todennäköisesti helpointa saada tietoa ja johon se voi itse suoraan vaikuttaa", Hanna Pihkola kuvaa.

Haasteita aiheuttavat digimedian erityispiirteet, kuten jakelukanavien moninaisuus ja erilaiset päätelaitteet. Teknologian kehitys on ollut nopeaa, ja uusien jakelukanavien ja laitteiden ympäristövaikutuksista on vasta melko vähän tietoa tarjolla. Merkittäviä vaikutuksia voi löytyä myös kaukana yrityksen omista toiminnoista esimerkiksi elektroniikkajätteen puutteellisesta käsittelystä johtuen.

"Yleensä laitteita kannattaa käyttää tehokkaasti ja mahdollisimman pitkään. Tietokoneen käyttöiän tuplaaminen kahdesta vuodesta neljään voi puolittaa sen käytön aiheuttamat ympäristövaikutukset", Hanna Pihkola kertoo."Mutta kyllä sisältö ja sen jakelukanavatkin vaikuttavat. Voisivatko nettisovellukset olla nykyistä ekotehokkaampia? Voitaisiinko esimerkiksi käyttövaiheen energiansäästö ottaa tavoitteeksi jo sovellusten suunnitteluvaiheessa?"

Digitaalisten palvelujen elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten arviointi on vielä haastavaa, mutta ainakin suuntaa antavia arvioita on jo mahdollista tehdä. Tietoa tarvittaisiin kuitenkin lisää.

"Monissa yrityksissä asiaa on jo pohdittu, mutta tarvittaisiin myös elinkaaren toimijoiden välistä yhteistyötä, jotta tiedon puutteita saataisiin paikattua. Tämä olisi järkevää, sillä monet kysymyksistä ovat eri toimijoille yhteisiä. On myös mahdollista, ettei tietoja haluta julkaista, sillä yritykset voivat pelätä saavansa osakseen arvostelua, jos kaikkea ei ole vielä selvitetty. Tai sitten kukaan ei ole asiaa heiltä edes kysynyt. Mutta toivottavasti tässä tulee kulttuurinmuutos ja tietojen julkaisemisesta kiitetään. Onhan se myös erottautumistekijä", pohtii Hanna Pihkola.

Teksti: Sari Kuvaja, yritysvastuun ja viestinnän asiantuntija